Ihmisen silmistä näkee onko karhun kanssa painittu.
Geeniperinnöksi on yksi ystävä saanut sairautta, toinen menestyvän yrityksen ja ylivilkkaan jumalan kuvan itsestään.
Se kaunis silmä sai perinnön ja lapsena kuittasi ne omakseen, murheita miljoonittain.
Murheita isästä. Isänpäiväkortti todisteena maailman parhaudesta, lasinalusena haulikon patruunan vieressä kusilammikossa tiistaina vasta.
Murheita äidistä, viisaasta sielusta. Murheenkruunun sai kaunis silmä pienenä tyttönä, Kruunu kasvatti juuret päähän, kallon läpi. Hallitsi murheita. Oli murheen hallitsija, kuninkaallinen.
Minä ymmärtämätön toisesta divisoonasta kuulin, mutten nähnyt. Kun sitten myöhemmin näin, en kuullut sinusta enää.
Minä sain perinnöksi näkemisen lahjan ja siksi opettelin kuulemisen.
Pyllyn poskia kielelellä kuuraamatta yhtyeen sanoittajasta julkilausun, että ihminen ei tee numeroa itsestään, kirjaimen tekee.
tiistai 23. joulukuuta 2014
maanantai 22. joulukuuta 2014
Näin näin näyn
Risti-istunnassa joulun punaisessa verilammikossa kuolleen naisen pää sylissä. Näin näin näyn.
Martikaisen tekstit ovat usein viimeiseen tavuun saakka pirullisen avoimia tarinoita ja samalla koukuttavia. Tämä kappale on tarjonnut viimeisellä säkeellään kylmät väreet niin levyltä kuin elävänä kuultuna Oulussa Numerobaarissa alkutalvesta.
Työni on usein tarjota apua erilaisiin ja erilaisille ihmisille. Tästä kappaleesta nousee pirullisen tuttu tunne. On usein nähtävissä, että ihminen tarvitsisi apua, mutta ei ole valmis sitä vastaan ottamaan. Helposti tulee olalle kohahdusta ja lakoninen pettymys, että omapa on asiasi ja ei ole minun syyni, ettet omaa hyvääsi ymmärrä.
Katsahdanpas peilistä. Minulle on kynnys pyytää apua isältäni hyllyn asennukseen. En mielelläni anna vaimoni tulla maustamaan ruokaa, jota olen tekemässä. Enkä juuri pidä kritiikistä suolan määrän suhteen.
Kuinka nuori-ihminen elämän solmukohdissa ottaisi heti avosylin vastaan ventovieraalta palvelua, joka on henkilökohtaisempaa ja arkaluonteisempaa kuin yksikään proppu tuulikaapissa tai laakerinlehti haudutuspadassa.
Kenellekään tuskin hyvää tekee Martikaisen kuvaelma miehen kohtalosta.
Silmistä näkee onko ihminen joutunut painimaan karhun kanssa.
Lisään blogiin viiden päivän ajan suomalaisen musiikkikappaleen ja avaan hieman valintaani. Olen kuunnellut Spotifystä musiikkia vuonna 2014 yli 25000 minuuttia, koska kun siellä on paljon minulle.
Martikaisen tekstit ovat usein viimeiseen tavuun saakka pirullisen avoimia tarinoita ja samalla koukuttavia. Tämä kappale on tarjonnut viimeisellä säkeellään kylmät väreet niin levyltä kuin elävänä kuultuna Oulussa Numerobaarissa alkutalvesta.
Työni on usein tarjota apua erilaisiin ja erilaisille ihmisille. Tästä kappaleesta nousee pirullisen tuttu tunne. On usein nähtävissä, että ihminen tarvitsisi apua, mutta ei ole valmis sitä vastaan ottamaan. Helposti tulee olalle kohahdusta ja lakoninen pettymys, että omapa on asiasi ja ei ole minun syyni, ettet omaa hyvääsi ymmärrä.
Katsahdanpas peilistä. Minulle on kynnys pyytää apua isältäni hyllyn asennukseen. En mielelläni anna vaimoni tulla maustamaan ruokaa, jota olen tekemässä. Enkä juuri pidä kritiikistä suolan määrän suhteen.
Kuinka nuori-ihminen elämän solmukohdissa ottaisi heti avosylin vastaan ventovieraalta palvelua, joka on henkilökohtaisempaa ja arkaluonteisempaa kuin yksikään proppu tuulikaapissa tai laakerinlehti haudutuspadassa.
Kenellekään tuskin hyvää tekee Martikaisen kuvaelma miehen kohtalosta.
Silmistä näkee onko ihminen joutunut painimaan karhun kanssa.
Lisään blogiin viiden päivän ajan suomalaisen musiikkikappaleen ja avaan hieman valintaani. Olen kuunnellut Spotifystä musiikkia vuonna 2014 yli 25000 minuuttia, koska kun siellä on paljon minulle.
Ihan hyvä minusta on tullut
Toivon, että voit olla varma, että minä pärjään. Voitko nähdä minua?
Minulla on ihmissuhteita joissa haluan, että toisen ei tarvitse kantaa huolta minusta. Rakas ihminen on kantanut, kasvattanut ja antanut hellyyden olla välittämisen välineenä. Se ei ole pelkästään riittänyt. Tämä on antanut hyviä askelmia kasvaa minuksi.
Ihan hyväksi minuksi.
Ihan hyväksi minuksi.
Edesmenneestä ei ole hyvä syytä puhua huonoja asioita. Kun rakas on mennyt pois on ehkä viisautta nähdä hänet ilman kuoleman pyhyyttä, jumalointia. Pahaa minä en silti halua puhua tai edes muistella, koska olen mallioppijaputkiaivomies. Haluan muistaa kahvin tuoksuisen hengityksen, pöytäliinan alta kurkistelun ja Kuomat väärässä jalassa. Minä olen ottanut mallia. Sen minä toivoisin, että näet sinun näkevän,
Ilman sarvia ja hampaita.
Ilman sarvia ja hampaita.
Lisään blogiin viiden päivän ajan suomalaisen musiikkikappaleen ja avaan hieman valintaani. Olen kuunnellut Spotifystä musiikkia vuonna 2014 yli 25000 minuuttia, koska kun siellä on paljon minulle.
lauantai 29. marraskuuta 2014
Pulssi elämän on
Valo tärähti kattoon puhelimesta klo 4.11.
Facebook viesti.
Asiakas, liian kaukainen sana, viestitti.
Sai täytetyksi toimeentulotukihakemuksen. - Vittu onko totta, että niitä liitteitä tarvitaan noin saatanasti, viesti jatkui. Kaivoin laturin johdon vaimoni alta, vastasin soittavani maanantaina kun hän on herännyt. Tiesin tarkoittavani maanantain viimeistä soittoa ennen taaperoni hakemista päiväkodista, Aamiaisella vaimo kysyi maksamakkaran takaa, kuka laittoi viestiä siihen aikaan. Vastasin jotakin kolmos tyttöystäväni kiiman tunteesta aamuyöstä. Vaimoani kiinnosti sarkasmi hymyttömyyden taustalla. Vastasi vakavuudella. Rakasti se vieläkin, perkele
Suhtauduin työhöni työnantajani määrittelemättömällä tavalla. Sähköpostit illalla kotoa ovat rauhoittavia, varsinkin “asiakkaille”. Toisia ne stressaavat, ovat väärissä töissä mietin.
En ole töitteni takia jättänyt rakastelematta, hymyillyt vapaalla ansiosta usein. Halannut parhaan tahtoisemmin poikiani kuin ilman työni tuomaa ymmärrystä ihmiseen ja rakkaudelliseen välittämiseen . Olen saanut ihmisiä arkeeni, jotka näkevät kykyjäni olla oikealla asialla.
...ja tiedättekös jos väsyn. Vittuilen ensin harkitsemattomasti ja anteeksi pyynnön jälkeen lepään. Olen oppinut lähellä flipaneiden työystävien toimista.
On olemassa syy olla olemassa. Minulle se ei ole työ.
Pulssi elämän on.
lauantai 22. marraskuuta 2014
Erotisoituja jumalattaria
Ihastuksen alut eivät ole virheitä karsineet, peittely-yritykset lienee vain onnistuneenpia. Kännissä Subutex- narkin panemisen jälkeen parisuhteessa saattaa seksistä pidättäytyä helpostikin viikon. Piti olla varma salaa syötetyn penisiliinikuurin tehonneen. Ihastuksen alkuhuuman jälkeen saattaa ottaa riskin ja panna menemään rakastettuaan kun on saanut vieraat glitterit pestyä esinahkan alta.
Minulla on ollut paljon naisia. Jotkut heistä eivät ole koskaan saaneet tietää, että ovat arjessaan antaneet minulle syyn hymyyn ja hyvään huomiseen. Ovat olleet, eivät ihan rakastettuja, mutta heille sopivalla tavalla ihailtuja, erotisoituja jumalattaria, ja minulle sopivalla myös.
Tarpeeksi itseään inhottuaan, krapuloihin kyllästyttyään ovat suurimmat häpeän jäljet sielussa. Arvokkaimman tunnustamisen jälkeen väärästä unesta herääminen itkettää. Siitä ei voi syyttää, että olisi jättänyt tärkeimmän rakastelematta.
Siitä voi ettei saanut sanotuksi.
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Tyttö särki
Kunnes elämä meidät erottaa
Punaiset, itkeneet silmät eivät säikäytä tai tee sinusta vastenmielistä. Tunnen luottamusta kun olet päättänyt näyttäytyä tavattomalla tavalla. Suhteesi kariutuminen on minulle kuitenkin laimeaa, viileää laihaa kahvia. Muistot yhteisistä onnenhetkistänne eivät sytytä kasvoillesi valloittavaa hymyä aateloimaan kaipuuta. En kuule sydämen riemuinneen kuin lätäkössä kumisaappaissa. Kuuntelen lauseista hailakoita pettymyksiä pitkin matkaa. Onnistujan kuuluu onnistua ja pettymyksen pitää sattua. Onnistuja ei koskaan luovuta helpolla. Itsevarmuuden ja itsetuntemuksen mestarit ovat vaikeimpia. Tuntevat mitä tarvitsevat ja varmasti itse tietävät onnistuvansa. Tietävät mitä tarvitsevat, tuntevat mitä tietävät. Onko eroahdistuksessa enemmän pettymystä kroonisen onnistujan toistuvaan tappioon? Sydämen asioissa ei ole työvoittoja.
Tunnen lintutornistani myötätuntoista kipuilevaa apeutta kun huomaan sinun surevan. Olet pyrkinyt kesyttämään selkärangattoman. Kastemadon, kuoriaisen, jolla ei ole haju- näkö- eikä tuntoaistia, jolla sinusta saisi koettua edes sydämen tajua.
Joudun pidättelemään kyyneleitä kun huomaan kuinka tosissasi olet ollut. Tunneside sinua kohtaan on; “jännä, että tämä meni näin.” Tuijottelen sorsan jalkapuolisuutta, nauran pitkää remonttia. Tapasi kertoa itsetuntosi kolhuja, omanarvon tuntosi kolaria tartuttavat synkkyytesi tuoksun rintapielukseen. Sinussa on syitä kokea hyvää ja koet kasvattavia pettymyksiä ehdottomuutesi ja oikeuden tuntosi vuoksi. Hetkien päästä ansiosta. Ilman hengityksesi ääntä, näen paikkasi selvemmin ja kauttarantain saan hyväksynnän ajatukselleni ulkopuoleltakin laveerausta.
En voi välttyä ajatukselta maalavani sinulle kuvaa kuinka sinua kuuluu kohdella, kuulla. Sinua varten on olemassa päättymätön tarina. Kaiken lopuksi minä en sinua halaa. Se on ainut tapa säilyttää arvokkuuteni rippeet ja kunnioittaa sinua tavalla, jota edes minä en osaa kuviksi kirjoittaa.
Uskon olevani pystyvä maalari. Uskottumaton.
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Nainen rakasteli, mies mietiskeli
Panna rynkytin hikisenä.
Venäjä Ukrainassa ja lapsilisät mietityttivät. Venäjä tuntui vakavammalta vaikka Vasemmistoliitto Suomessa reagoi voimakkaammin vähäisempään. Eihän nyt jumalauta lapsilisiin tapahtunut muutos ollut hyötyihin nähden iso juttu. Jätän ottamatta kaksi tuoppia ja lapsilisät löytävät täysmääräisinä perille edelleen.
Korjasin polvitaipeen korkeammalle kyynärtaipeeni avulla, pääsee syvemmälle kun lantio nousee.
Ärsytti facebookin tilapäivitykset. Eniten kohkaavat lapsettomat alkoholisoituneet työttömät. Positiivista on jos jättävät lapset tekemättä lapsilisäleikkausten ansiosta.
Laskin naisen jalan alas. Nappasin kiinni sängyn päätylaidasta. Tein vaikutelmaa, että olin agressiivinen.
Vielä kuulee, että ihmiset laskevat euroja markkoina. Tällainen jälkeen jättäytyminen ei naurata samalla tavalla kun kehitysvammaisen kattilaan kuolaaminen kotitaloustunnilla.
Tunsin hipaisun kiveksissä ja laukesin samalla intensiteetillä kuin poikakoira kusee portin pieleen. Makoilin sitten vierellä, silittelin hiuksia. Olin kuuntelematta puhetta vaiti.
Havahduin toistettuun kysymykseen
- Mitä sä mietit?
Vastasin miettiväni yhteistä onneamme, rakkautta ja kuinka on uskomatonta, että juuri me olemme löytäneet kaikista maailman ihmisistä toisemme.
Katsoin pitkään ja merkityksellisesti silmiin. Talossa asui onnellinen nainen.
" Nainen rakasteli
mies mietiskeli
paljonko peli, mikä on ulkona keli
mies suli
huh- hah - huli
nainen sanoi,
puli - puli"
Venäjä Ukrainassa ja lapsilisät mietityttivät. Venäjä tuntui vakavammalta vaikka Vasemmistoliitto Suomessa reagoi voimakkaammin vähäisempään. Eihän nyt jumalauta lapsilisiin tapahtunut muutos ollut hyötyihin nähden iso juttu. Jätän ottamatta kaksi tuoppia ja lapsilisät löytävät täysmääräisinä perille edelleen.
Korjasin polvitaipeen korkeammalle kyynärtaipeeni avulla, pääsee syvemmälle kun lantio nousee.
Ärsytti facebookin tilapäivitykset. Eniten kohkaavat lapsettomat alkoholisoituneet työttömät. Positiivista on jos jättävät lapset tekemättä lapsilisäleikkausten ansiosta.
Laskin naisen jalan alas. Nappasin kiinni sängyn päätylaidasta. Tein vaikutelmaa, että olin agressiivinen.
Vielä kuulee, että ihmiset laskevat euroja markkoina. Tällainen jälkeen jättäytyminen ei naurata samalla tavalla kun kehitysvammaisen kattilaan kuolaaminen kotitaloustunnilla.
Tunsin hipaisun kiveksissä ja laukesin samalla intensiteetillä kuin poikakoira kusee portin pieleen. Makoilin sitten vierellä, silittelin hiuksia. Olin kuuntelematta puhetta vaiti.
Havahduin toistettuun kysymykseen
- Mitä sä mietit?
Vastasin miettiväni yhteistä onneamme, rakkautta ja kuinka on uskomatonta, että juuri me olemme löytäneet kaikista maailman ihmisistä toisemme.
Katsoin pitkään ja merkityksellisesti silmiin. Talossa asui onnellinen nainen.
" Nainen rakasteli
mies mietiskeli
paljonko peli, mikä on ulkona keli
mies suli
huh- hah - huli
nainen sanoi,
puli - puli"
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Ihastuksesta
Sydän pelkäsi lipsahtavansa rintalastan läpi päivän valoon. Hengitys oli pinnallista ja ohimot tuntuivat hakeutuvan toistensa lomaan. Oli syntynyt verbi kieleeni. Jumaloin.
Olin tuntenut vetoa ja kunnioituksen sekaista pelkoa. Taisin varoa kosketusta etten vain mitään rikkoisi. Tunsin hipaisusta käden lämmön. Vahingossa tai tekosyystä hipaistu, mutta kuitenkin. Lämmin käsi, ei nihkeä tai ainakaan kylmä. Hoitavat, pehmeät kädet. Minua varten.
Olin nähnyt korvin ja kuunnellut silmin. Säikähdykseen asti olin hämmästänyt tavasta nähdä tasoja ja tapoja suhtautua eri asioihin. Arvot, moraali ja käsitys etiikasta limittyivät yhteen kuin sormet pikkupoikana illalla Levolle lasken Luojani, luonnollisesti ja turvallisesti.
Sulatit kaiken kertomalla rakkaimmistasi. Silmien väri on rauhallinen lämpö, kun puheessa on isä, veli tai poika. Haave, että etunimeni sytyttää saman lämmön silmiisi.
Istahdin varjostamaan kahvikuppiani. Kevätaurinko lämmitti selkää. Mietin mitä olin iteltäni vaatinut, että ansaitsin.
Olin antanut itselleni luvan olla ehdoitta onnellinen.
Olin tuntenut vetoa ja kunnioituksen sekaista pelkoa. Taisin varoa kosketusta etten vain mitään rikkoisi. Tunsin hipaisusta käden lämmön. Vahingossa tai tekosyystä hipaistu, mutta kuitenkin. Lämmin käsi, ei nihkeä tai ainakaan kylmä. Hoitavat, pehmeät kädet. Minua varten.
Olin nähnyt korvin ja kuunnellut silmin. Säikähdykseen asti olin hämmästänyt tavasta nähdä tasoja ja tapoja suhtautua eri asioihin. Arvot, moraali ja käsitys etiikasta limittyivät yhteen kuin sormet pikkupoikana illalla Levolle lasken Luojani, luonnollisesti ja turvallisesti.
Sulatit kaiken kertomalla rakkaimmistasi. Silmien väri on rauhallinen lämpö, kun puheessa on isä, veli tai poika. Haave, että etunimeni sytyttää saman lämmön silmiisi.
Istahdin varjostamaan kahvikuppiani. Kevätaurinko lämmitti selkää. Mietin mitä olin iteltäni vaatinut, että ansaitsin.
Olin antanut itselleni luvan olla ehdoitta onnellinen.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Puhdasrotuinen, haluttu siementäjä
Poika murisi ja kylvi pelkoa kanssa eläjiin. Ääneen kikatti huomattuaan meidät naurua pidättelevät ääneen pelkääjät.
Hymyt hyytyivät kun talon sekarotuinen poikakoira Palle repi vauvan Pöhö- nallen etutassuillaan jalkojensa väliin ja päästeli pahimmat kiimahöyryt ulisten Pöhön frotee-naamalle. Vauvaa koiran kohkaaminen ei häirinnyt, mutta isäntäväki antoi Pallelle nopean menolipun pakkaseen. Ei kiimaa minulle, pojan isälle tarvinnut selittää varsinkaan häpeillen. Muistaakseni minäkin olen joskus ollut nuori poikakoira.
Olin puhdasrotuinen, joskus haluttukin siementäjä. Siinä kennelissä vastuu rodun jalostamisesta ja siementäjä olivat samassa uljaassa henkisessä ja fyysisessä preesenssissä. Tämä pienoinen eturistiriita saattoi hieman laskea kennelin tuottavuutta, kun jälkikasvua ei päässyt silloin syntymään. Jospa tilanne olisikin toisenlainen? Aamulla huomaisikin menevänsä töihin ihmiskenneliin jalostusurokseksi.
Työpaikan esimies valitsisi naaraat, jotka pääsisivät astuttavaksi kenellekin uroolle. Esimies joutuisi miettimään päänsä puhki eri vaihtoehtoja.
- Ei, ei sitä voi antaa astuttavaksi kun sillä on papereissa epäily luonnehäiriöstä.
- Sitä narttua ei kannata enää astuttaa, ikää on sen verran ja niin monta pentuetta jo tuottanut, että antaa jo levätä ja vetäytyä ansaituille eläkepäiville.
- Tuo voisi sopia, mutta varpaiden epämuodostuma saattaa periytyä
- Mitenhän talon vanha herra pärjää tuon nuoren vielä vauhkon nartun kassa?
Esimiehen heitettyä mielestään parhaat parit samaan työhuoneseen, ei hänen autaisi kuin odottaa ja toivoa parasta. Kokeneet, ei leipääntyneet esimiehet saisivat aikaan parempia tuloksia kuin nuoremmat vasta yliopistosta vastavalmistuneet esimiehet. Jalostusuroksena eniten tympäisisivät muut esimiehen määräämät tehtävät, mm. keittiön siivousvuorot ja laskujen tarkistusvastuu.
Jälkikasvusta huolehtisi alkuun pennun äiti, mutta loppullinen vastuu pentujen tullessa luovutusikään olisi esimiehellä, joka koittaisi myydä pennut eteenpäin. Minun siemenistä nyhtäisi elantonsa jatkossa kovin moni. Esimiehen heittäytyessä hankalaksi aina lämmittäisi mieltä, kun nuori, ei vielä sukukypsä naaras juoksisi pihalla vastaan hevosen pää jalkovälissä ja huutaisi saparot heiluen IH-HAH-HAA!
Hymyt hyytyivät kun talon sekarotuinen poikakoira Palle repi vauvan Pöhö- nallen etutassuillaan jalkojensa väliin ja päästeli pahimmat kiimahöyryt ulisten Pöhön frotee-naamalle. Vauvaa koiran kohkaaminen ei häirinnyt, mutta isäntäväki antoi Pallelle nopean menolipun pakkaseen. Ei kiimaa minulle, pojan isälle tarvinnut selittää varsinkaan häpeillen. Muistaakseni minäkin olen joskus ollut nuori poikakoira.
Olin puhdasrotuinen, joskus haluttukin siementäjä. Siinä kennelissä vastuu rodun jalostamisesta ja siementäjä olivat samassa uljaassa henkisessä ja fyysisessä preesenssissä. Tämä pienoinen eturistiriita saattoi hieman laskea kennelin tuottavuutta, kun jälkikasvua ei päässyt silloin syntymään. Jospa tilanne olisikin toisenlainen? Aamulla huomaisikin menevänsä töihin ihmiskenneliin jalostusurokseksi.
Työpaikan esimies valitsisi naaraat, jotka pääsisivät astuttavaksi kenellekin uroolle. Esimies joutuisi miettimään päänsä puhki eri vaihtoehtoja.
- Ei, ei sitä voi antaa astuttavaksi kun sillä on papereissa epäily luonnehäiriöstä.
- Sitä narttua ei kannata enää astuttaa, ikää on sen verran ja niin monta pentuetta jo tuottanut, että antaa jo levätä ja vetäytyä ansaituille eläkepäiville.
- Tuo voisi sopia, mutta varpaiden epämuodostuma saattaa periytyä
- Mitenhän talon vanha herra pärjää tuon nuoren vielä vauhkon nartun kassa?
Esimiehen heitettyä mielestään parhaat parit samaan työhuoneseen, ei hänen autaisi kuin odottaa ja toivoa parasta. Kokeneet, ei leipääntyneet esimiehet saisivat aikaan parempia tuloksia kuin nuoremmat vasta yliopistosta vastavalmistuneet esimiehet. Jalostusuroksena eniten tympäisisivät muut esimiehen määräämät tehtävät, mm. keittiön siivousvuorot ja laskujen tarkistusvastuu.
Jälkikasvusta huolehtisi alkuun pennun äiti, mutta loppullinen vastuu pentujen tullessa luovutusikään olisi esimiehellä, joka koittaisi myydä pennut eteenpäin. Minun siemenistä nyhtäisi elantonsa jatkossa kovin moni. Esimiehen heittäytyessä hankalaksi aina lämmittäisi mieltä, kun nuori, ei vielä sukukypsä naaras juoksisi pihalla vastaan hevosen pää jalkovälissä ja huutaisi saparot heiluen IH-HAH-HAA!
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Terveys, lapset ja läheiset eivät ole tärkeintä elämässä
Elämässä tärkeintä ei ole terveys.
Juokseminen piristää, ajatusten hölkätessä viisastuu. Näinä päivinä pienellä ajatusspurtilla saa tunnistettua tunteitaan ilman suurta vaivaa. Jokainen tunne on pian tunnistettu, tunnustettu.
Tärkeintä elämässä ei ole mielenterveys
Seuraavaksi ajatusten juoksussa viestikapulan nappaa harkinta-aika tunnustusten ääneen sanoittamisesta. Annanko tulla kaiken, suodattamatta? No, enhän kyllä anna. On otettava huomioon paljon, mielellään kaikki. Eettisen taekwondon sanoittamisesta häviävät ensin negatiiviset tunteet, joilla ei ole merkitystä onnellisuuteen. Kalliimpi auto yksinäisen kaljupään ohjastama perheparkissa. En kerro hänelle hänen tavastaan olla mulkku. Rakastan kantaa poikavauvaa sylissäni. Saan kantaa häntä pitempään kaljupään ansiosta. En kerro hänelle tätä positiivista ajatusta. Vittuiluna pitäisi vittuilun päälle.
Tärkeintä elämässä eivät ole terveet lapset.
Kerronko naistyökaverille hänen klassisen kauniit kasvon piirteet? Enhän kyllä kerro sitäkään. Rekalla saattaisi hänen miehensä ajaa minun, kahden poikalapsen isän päälle. Vaimo kotona miettisi ääneen miksi menet semmoista toiselle naiselle kertomaan. Varmaan auttaisi selitys, että ajattelin hänelle tulevan hyvä mieli. Yhdessä olisivat tyytyväisiä ainakin hetken, klassisen kauniit kasvot vaimokseen saanut mies ja vaimoni. Casanovan vahingossa nainut petetty nainen, kun Scanian lokasuojassa pyörisi kaksilahkeinen.
Tärkeintä elämässä eivät ole hyvinvoivat ihmiset ympärillä
Velloo tunnistettuja tunteita laidasta laitaan. Kerronko päivittäin kuinka paljon rakastan ja kerronko kuinka todella voin? Voinko kertoa miltä nainen sovituskopista tullessaan todella näyttää? Otan huomioon verbaalisen kyvykkyyteni ja vastaus on selviö. Voinko kertoa kuinka mieltynyt olen erilaisiin tilanteisiin, ihmisiin? Ehken, ehkä kai. En silti voi paljastua koskaan kuinka tarkkaan olen tilannetta puhki tuijottanut. En koskaan kerro kuinka paljon pidän ajoituksesta katsoa silmiin. Harkitsen voinko kertoa hyvistä sanavalinnoista, avoimuudesta tai luottamuksesta seuranneesta liikutuksesta. En kerro kuinka pidän miellyttävien ihmisten tavasta olla ihminen. Enkä kerro arvoistani, koska kertominen ei sovi arvoihini. Enkä voi kertoa kuinka kertomatta jättäminen tuntuu hyvältä, parhaimmalta. En silläkään uhalla, että minut ymmärretään oikein. Uhkaisi onnellisuutta.
Tärkeintä elämässä ei ole tehdä aina oikein
Lapsesta on helppo lukea onnellisuus ja mikä hänestä onnellisen tekee. Mies, kaksilahkeinen mielletään stereotyyppisesti lapselliseksi. Minulle tämä kelpaa, sillä jos tuntee, osaa lukea, rivien välitkin, sanat ovat vain päättötodistus. Päättötodistus tulee antaa vain hieman useammin kuin suvivirsi ja hoosianna koulussa lauletaan.
Kaksilahkeinen, mies, ilman sanoja pyytää mahdotonta. Lue minun juoksemista. Se tekee minut onnelliseksi,
sillä
elämässä tärkeintä on onnellisuus.
Juokseminen piristää, ajatusten hölkätessä viisastuu. Näinä päivinä pienellä ajatusspurtilla saa tunnistettua tunteitaan ilman suurta vaivaa. Jokainen tunne on pian tunnistettu, tunnustettu.
Tärkeintä elämässä ei ole mielenterveys
Seuraavaksi ajatusten juoksussa viestikapulan nappaa harkinta-aika tunnustusten ääneen sanoittamisesta. Annanko tulla kaiken, suodattamatta? No, enhän kyllä anna. On otettava huomioon paljon, mielellään kaikki. Eettisen taekwondon sanoittamisesta häviävät ensin negatiiviset tunteet, joilla ei ole merkitystä onnellisuuteen. Kalliimpi auto yksinäisen kaljupään ohjastama perheparkissa. En kerro hänelle hänen tavastaan olla mulkku. Rakastan kantaa poikavauvaa sylissäni. Saan kantaa häntä pitempään kaljupään ansiosta. En kerro hänelle tätä positiivista ajatusta. Vittuiluna pitäisi vittuilun päälle.
Tärkeintä elämässä eivät ole terveet lapset.
Kerronko naistyökaverille hänen klassisen kauniit kasvon piirteet? Enhän kyllä kerro sitäkään. Rekalla saattaisi hänen miehensä ajaa minun, kahden poikalapsen isän päälle. Vaimo kotona miettisi ääneen miksi menet semmoista toiselle naiselle kertomaan. Varmaan auttaisi selitys, että ajattelin hänelle tulevan hyvä mieli. Yhdessä olisivat tyytyväisiä ainakin hetken, klassisen kauniit kasvot vaimokseen saanut mies ja vaimoni. Casanovan vahingossa nainut petetty nainen, kun Scanian lokasuojassa pyörisi kaksilahkeinen.
Tärkeintä elämässä eivät ole hyvinvoivat ihmiset ympärillä
Velloo tunnistettuja tunteita laidasta laitaan. Kerronko päivittäin kuinka paljon rakastan ja kerronko kuinka todella voin? Voinko kertoa miltä nainen sovituskopista tullessaan todella näyttää? Otan huomioon verbaalisen kyvykkyyteni ja vastaus on selviö. Voinko kertoa kuinka mieltynyt olen erilaisiin tilanteisiin, ihmisiin? Ehken, ehkä kai. En silti voi paljastua koskaan kuinka tarkkaan olen tilannetta puhki tuijottanut. En koskaan kerro kuinka paljon pidän ajoituksesta katsoa silmiin. Harkitsen voinko kertoa hyvistä sanavalinnoista, avoimuudesta tai luottamuksesta seuranneesta liikutuksesta. En kerro kuinka pidän miellyttävien ihmisten tavasta olla ihminen. Enkä kerro arvoistani, koska kertominen ei sovi arvoihini. Enkä voi kertoa kuinka kertomatta jättäminen tuntuu hyvältä, parhaimmalta. En silläkään uhalla, että minut ymmärretään oikein. Uhkaisi onnellisuutta.
Tärkeintä elämässä ei ole tehdä aina oikein
Lapsesta on helppo lukea onnellisuus ja mikä hänestä onnellisen tekee. Mies, kaksilahkeinen mielletään stereotyyppisesti lapselliseksi. Minulle tämä kelpaa, sillä jos tuntee, osaa lukea, rivien välitkin, sanat ovat vain päättötodistus. Päättötodistus tulee antaa vain hieman useammin kuin suvivirsi ja hoosianna koulussa lauletaan.
Kaksilahkeinen, mies, ilman sanoja pyytää mahdotonta. Lue minun juoksemista. Se tekee minut onnelliseksi,
sillä
elämässä tärkeintä on onnellisuus.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
www.eroanaisesta.fi
Mitä kun pitää erota naisesta? Tekstiviesti, facebook, puhelu, yökerho ja lomamatka ovat selkeästi vääriä paikkoja ja tapoja. Vääriä siksi, että tulee paha omatunto. Pitkä keskustelu, yhteinen itku, sauna, eroseksi ja lupaus ikuisesta ystävyydestä kuulostaa jo paremmalta. Hieno pyrkimys, että tahtotila olisi molemmilla saman suuntainen. Manipulointiyritys. Vaivanloista ja nihkeää joka tapauksessa.
Evankelis-luterilaiseen kirkkoon usein synnytään. Iän myötä saattaa huomata mieleensä hiipineen ristiriitaisia ajatuksia aiheesta. Kyseenalaistaessaan jumalanpalveluksen, rukouksen ja ehtoollisen merkityksen eikä kirkkokaan tunnu hyvältä yhteisöltä etsiessä elämään syvyyttä ja merkitystä, eroaminen on mukavan vaivatonta. Kirkkoon liittyminen tai siitä eroaminen on käytännössä maailman helpoimpia asioita.
Tästä viisastuneena haluan perustaa www.eroanaisesta.fi- verkkopalvelun. Sivu esiteltäisiin lyhyesti näin: "Naisesta eroaminen on nyt helppoa. Käyttämällä tämän sivuston automaattista palvelua voit erota naisesta joko täysin sähköisesti tai vaihtoehtoisesti lähettämällä kirjeen postitse." Lomakkeessa voisi olla vapaaehtoinen kohta, jossa raottaa halutessaan syytä eroon. A) hinta/laatu-suhde B) Pitovaikeudet C) Käyttäytymishäiriöt D) Visuaaliset perusteet D) Toinen nainen E) Joku muu, mikä?
Peli olisi selvä. Moraalisesti tämän pitäisi olla myös validi tapa. Naiset voisivat vaikka syntyä tähän palveluun ja jos eivät halua tulla jätetyksi palvelun kautta, he voisivat täyttää lomakkeen osoitteessa www.eroaeroanaisestaverkkopalvelusta.fi.
Miestä ei saa jättää näin, koska eroseksi.
Jumalan saa.
Evankelis-luterilaiseen kirkkoon usein synnytään. Iän myötä saattaa huomata mieleensä hiipineen ristiriitaisia ajatuksia aiheesta. Kyseenalaistaessaan jumalanpalveluksen, rukouksen ja ehtoollisen merkityksen eikä kirkkokaan tunnu hyvältä yhteisöltä etsiessä elämään syvyyttä ja merkitystä, eroaminen on mukavan vaivatonta. Kirkkoon liittyminen tai siitä eroaminen on käytännössä maailman helpoimpia asioita.
Tästä viisastuneena haluan perustaa www.eroanaisesta.fi- verkkopalvelun. Sivu esiteltäisiin lyhyesti näin: "Naisesta eroaminen on nyt helppoa. Käyttämällä tämän sivuston automaattista palvelua voit erota naisesta joko täysin sähköisesti tai vaihtoehtoisesti lähettämällä kirjeen postitse." Lomakkeessa voisi olla vapaaehtoinen kohta, jossa raottaa halutessaan syytä eroon. A) hinta/laatu-suhde B) Pitovaikeudet C) Käyttäytymishäiriöt D) Visuaaliset perusteet D) Toinen nainen E) Joku muu, mikä?
Peli olisi selvä. Moraalisesti tämän pitäisi olla myös validi tapa. Naiset voisivat vaikka syntyä tähän palveluun ja jos eivät halua tulla jätetyksi palvelun kautta, he voisivat täyttää lomakkeen osoitteessa www.eroaeroanaisestaverkkopalvelusta.fi.
Miestä ei saa jättää näin, koska eroseksi.
Jumalan saa.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)