Kotikasvatuksen rangaistavuus

Historiaa?

Me tallukat ylöspäin kunnioittavasti katsomme yhteiskuntamme kermaa. Opimme kuinka kaataa viikonlopun kunniaksi pyöreä pohjaiseen lasiin konjakkia, viskiä, tuoppiin tummaa olutta ja kuinka sisäfile ja punaviini kuuluvat yhteen. Kerma päästi puheen sammaltumaan ja me kuukausipalkasta riippuivaset, pankin omistajajäsen bonuksissa kylpevät otimme opiksi. Joimme itsemme mahdollisuuden tullen rikkaaksi. Nollatiin kovalevyä. Bonukset, jotka maksoivat leijonanosan kotivakuutuksesta antoi nollaukseen mahdollisuuden tai ainakin tekosyyn.

_______________________________________________________________________________

Lehden kannessa on vaalea nainen rumana ja turvoneena. Tauski oli lyönyt viinapässään Virpiä, löytänyt uuden tytön ja humalassa lyönyt, eronnut ja löytänyt uuden tytön Afrikasta. Nykäsen kuviot ovat samankaltaiset toistaiseksi ilman Afrikkaa. Yhteiskuntamme kerman suhtautuminen alkoholiin on muuttunut. Valtiomme päämiesten alkoholin liikakäyttö on yhteiskunnallisesti tuomittavaa. Hakkaraisen alkoholiongelma on tuomittu ensin mediassa ja käsittääkseni kansalaistenkin keskuudessa. Simo Silmun alkoholiongelma on noteerattu samalla tavalla ja Klamydian Veskukin taipui. Ei tule mieleen kuin Petri Nygård, joka on saanut alkohuurut myytyä jotenkin niin, että alkaa suu napsumaan pikku näkäräisen perään. Iso asennemuutos, jokatapauksessa.
Olen ymmärtänyt, että alkoholin kulutus varsinkin nuorten keskuudessa on lähtenyt laskuun. On trendikkäämpää istua kahvilassa pikkusormi pystyssä teellä ja lattella kuin humaltua itsetekemästä persikkaviinistä. Tähän jo alussa mainittu kerma on ollut myötävaikuttamassa. Hyvä suunta ajattelen minä. On silti huomiotava, että esim. elokuvissa yhteiskunnan kerman huulilla pyörähtelee nykyään usein vapaa-ajan alettua rentouttava jointti. Kaupunninvaltuutettu on tuonut Oulussa omaa näkemystään esille kertomalla julkisesti käyttökokemuksistaan ja taisipa joku kansanedustajakin päätyä vastaavaan ratkaisuun. Kannabiksen käytön haitoista ja hyödyistä käydään kovaa keskustelua. Samoin keskustelua käydään sen laillistamisesta ja tämän tuomista mahdollisista hyödyistä ja haitoista. En ota kantaa varsinaiseen aineeseen sen enempää kuin, että se on nyt laitonta. Se riittää. En ota kantaa pitäisikö kannabis laillistaa vai ei. Elän tämän hetkisten lakien ja asetusten mukaan. Se määrää suhtautumistani aiheeseen. En edes jaksa miettiä aineeseen liittyvää monimutkaista problematiikkaa vaan annan hevosen miettiä kun sillä on isompi pääkin.

Syyt miksi lapsemme haluavat kokemuksia mainituista päihteistä ovat mielenkiintoisempia kuin itse päihteet. Jokainen aistit avoinna kulkeva voi varmasti allekirjoittaa, että sosiaalisen aseman määrittyminen korostuu nuoruudessa. Eikä vain nuoruudessa vaan oman paikkansa etsiminen voi toistua usein aikuisiälläkin. Avioeron jälkeen identiteetti on usein hukassa, harrastuksen tai työn loppuessa pitää hakea ja arvioda uudelleen omaa identiteettiään.  Haluamme iästä riippumatta olla pidettyjä ja tarvitsemme taitoja tutustustua omiin vahviiksiimme. Lisäksi tarvitsemme palautetta lähiympäristöstä. Haluamme positiivisia (sosiaalisia) kokemuksia. Toiset meistä enemmän ja toiset vähemmän. Meidän vanhempien, huoltajien ja kasvattajien pitää tarjota lapsillemme ja nuorillemme turvallinen, rajoja asettava kasvumympäristö. Kasvuympäristössä tulee olla mahdollisuus onnistua ja epäonnistua. Vastuullisen aikuisen tulisi tukea lapsen halua oppia uusia taitoja ja ohjata tutustumaan tapoihin kohdata ja muistaa mieluisia tunteita eri tilanteissa.  Tällä tavalla välittävät aikuiset voivat mallintaa mitä tarkoittaa itseään arvostava tapa elää. Näin uskon kasvavan lapsia ja nuoria, joilla on terve itsetunto ja kyky tunnistaa omia onnistumisen kokemuksia ja luottaa mikä on minulle hyväksi.

Tämä liittyy taas mainittuihin päihteisiin yksinkertaisesti näin: Monet muistavat omat ensimmäiset päihdekokeilut. Ei tupakka maistunut hyvältä, eikä viinakaan. Tärkeintä oli kaveriporukassa koettu huuma. Oli ehkä mukava keksiä porukalla tapoja hankkia tarveaineita ja rahaa rakkaaseen päätä mukavasti sekoittavaan harrastukseen. Me olimme kuin veljet kun pystyimme auttamaan toisiamme eri nautintojen äärelle. Yksinäisimmät ja arimmat meistä ehkä heräsivät vain siksi, että saivat oman paikkansa mukavassa porukassamme. Tätä aikuiset silloin eivät tulleet edes ajatelleeeksi vaan aiheen käsittely oli kuvia tervattuista keuhkoista ja äänitteitä keuhkovammaisen puheista. Kiinnosti kuin kilo paskaa.

Tästä viisastuneena ehdotankin, edelleen viitaten kannabiksen ns. trendikkyyteen, että huono kotikasvatus tulisi olla laissa rangaistavaa. Lapsen itsetuntoa vahingoittavat sanat ja teot voisi rangaista sakolla ja fyysisiin ylilyönteihin julkinen häpäiseminen sopisi hyvin. Mieti aikuisen miehen kuvaa maitopurkissa ja tekstiä "Mottasin 12- vuotiasta tyttöäni nyrkillä kasvoihin hänen päihdekokeiluja selvittäessäni."  Lapseen kohdistuvan huonon kotikasvatuksen rangaistavuuden käytännön toimivuus selviäisi n. 10 hallituskauden jälkeen. Se selviäisikö 12-vuotias isän kuvasta maitopurkissa on sitten jo toinen juttu. Tästä ajatustyöstä siirrän vastuun lasangessa hirnuvalle isopäiselle kavioeläimelle.

Talkkeri

Monessa lapsellisessa taloudessa taistellaan tietokoneen käytöstä, pelaamisesta ja niiden rajoista. Syvä rintaääneni perustuu kotona asuvan 11-vuotiaan varhaisteinin kanssa touhuamisesta ja 10 vuoden työkokemuksesta kasvatusalan töistä.
En halua demonisoida tai pitää tietokonetta ja pelaamista pahana asiana. Mediataidot, tietokoneen ja konsoli- ja verkkopelaamisen hallinta kertovat 2013-luvulla sivistyksestä. Minun lapsuudessa sivistyksestä kertoivat esimerkiksi teitittelemisen taito ja kyky ottaa lakki päästä sisällä. Tänä päivänä vaatimistaso on ehkä hivenen noussut. Tämän huomioon ottaen uskallan silti rinta kaarella väittää, että elämä ja perimmäiset minuutta vahvistavat positiiviset kokemukset asuvat ns. datamaailman ulkopuolella. Fyysinen väsymys, uppoutuminen erilaisiin luoviin konkreettisiin tekoihin verkkomaailman ulkopuolella auttavat positiivisen minäkuvan kasvamisessa. Positiiviset kokemukset nuorena kasvattavat varmimmin kohti vakaata, vahvaa ja tervettä aikuisuutta. Väite perustuu varmasti johonkin tutkimukseenkin, mutta ennen kaikkea se perustuu arkijärkeen.

Konkreettsia tekoja, jotka jaan mielelläni:

1.) Peliaika on päätetty yhdessä viisaan nuoren kanssa. Päätös oli 6h/vko. Lähdin sopimaan aikaa täysin avoimesti. Ehdotus kuudesta tunnista viikossa tuli pojalta. Ehdotin kuuden tunnin jakamista kahteen osaan, konsolipelaamiseen ja verkkopelaamiseen tietokoneella. Tämä toimii ja poika on pihistellyt viikolla pelaamista viikonloppuun.

2.) Koukuttava ja minusta nerokas peli Minecraft on vienyt pojan sydämen ja järjenkin hetkittäin. Pelin hinta on muistaakseni 20e . Tämä on maksettava luottokortilla verkossa. Rekisteröintivaiheessa kannattaa lapsen/nuoren käyttäjä perustaa vanhemman sähköpostin alle. Näin tilin salasanaa ja muita asetuksia voi muuttaa itse. Kun salasanan muuttaa aika-ajoin pelin pelaaminen esim. kavereiden luona ei onnistu. Lieveilmiönä poika ei edes kehtaa kokeilla pelata salaa kavereiden luona peliä, koska salasanan voi joutua kysymymään pahalta mieheltä, joka asuu samassa osoitteessa.

3.) Facebook. Siinä on ikäraja. Tarviiko enempää perustella? Annatko lapsesi kiinnittää kuvia itsestään kauppakeskuksen seinään, entä kavereista? Jos vastaat et niin rajojen veto facebookin tuntuu perustellummalta. Opettele käyttämään järkevästi ko. palvelua ensin itse. Jos lasta kiukuttaa rajoittaminen ja puuttuminen niin tee siitä mahdollista...

4.) Kotona riittää yksi tietokone perheen yhteisessä käytössä olohuoneessa. Enempää ei saa tarvita.

5.) Kerro rehellisesti lapselle miksi olet lapsen mielestä niin vitun stalkkeri. Saattaa tulevaisuudessa ehkä helpottaa selittämistä esimerkiksi kotiintuloajoista. Nuorikko muistaa, että nuo stalkkerit on tehneet tuota aina.

6.) Kerro myös se, että vastuu siitä pelaako, juoko, polttaako tai tekeekö muuta kasvattajien arvojen vastaista on aina viime kädessä untuvikolla itsellään.

7.) KUN nuori tekee väärin kasvattajiensa arvoja kohtaan, syli on pidettävä auki ja rakkauden tunnustukset tulevat silloin enemmän tarpeeseen kuin ehkä koskaan ennen.

Tässä aiheen nopeat tällä kertaa. Otsikkoa pitää selittää, että stalkkaamisen lisäksi pikkuvauvan pylly pölisee talkkia, koska isi osaa...

Keittokinkkua ja kylpyvettä

- Missä se kinkku leivän päälle muka on? 

Poika kysyi maanantaiaamuisen ärjähtäneellä äänellä tumput suorina avonaisen jääkaapin edessä, pitkät kalsarit jalassa. Kalsareissa oli polvien kohdalla pussit ja reiät. 

- Se paketti on sun lonkan korkeudella jääkaapin vasemmassa laidassa läpinäkyvässä paketissa, ehkä rasvapaketin alla, vastasin alleviivaten pojan toimetonta esitystä. 

Pöydällä Ikean vihreän leipälautasen vieressä jäähtyi kaksi voideltua paahtoleipää ja Aku Ankka. Olen patistanut alakoulun toiseksi viimeistä luokkaa käyvää poikaani laittamaan leivän päälle makkaraa ja lasiin maitoa. 

-No, oisit heti sanonut, poika näsäviisasteli seisottuaan jääkaapin edessä ärsyttävän pitkään toimettomana.

Lähdin pyöräilemään kohti työpaikkaa pureskellen takahampaita yhteen arjen iskiessä vasten kasvoja kinkkusiivuilla ja aivojaan säästellen harjoittaneella varhaisteinillä. Suomipopin Aamulypsäessä korvaa, mietin onko tavaroiden etsimisen- ja löytämisen taito luonnetta kuvaava toimitus vai osa miehen genetiikkaan pesiytynyttä ylivertaisuutta alhaisempia sukupuolia kohtaan. Muistelin hetken eilistä päivää. 

Vietimme eilen päivän kahdestaan vajaan kolmen kuukauden ikäisen poikavauvamme kanssa. Vaimoni oli oman äitinsä ja isänsä kanssa voin hakureissulla Haaparannalla. Reissun tarkoitus oli myös hakea jo mainittu varhaisteini kyytiin isänsä luota. Minulla ja vauvalla oli hyvä päivä. Naurua ja hyvää tunnelmaa riitti iltaan asti. Sunnuntai-iltaisin vauvarutiiniimme kuuluu pitkä kylpy pesuhuoneessa vihreässä muovipaljussa. Vauva osaa jo odottaa kylpyä kuullessaan veden valuvan altaaseen. Näin pikkuisen selässä ja päässä kuivaa hilsettä. Päätin, että sekoitan kylpyveteen vähän öljyä ihan kuin perhevalmennuksessa neuvottiin. Muistin, että vaimoni oli laittanut kylpyöljyn talteen hoitopöydän maastoon. Löysinkin tuhansien pikkupurnukoiden seasta minuuttien etsimisen jälkeen jotakin tubebath-ainetta ja lorautin sitä veteen. Vesi ei tuntunut ollenkaan öljyiseltä vaan lähinnä saippuaiselta kun laskin vauvan veteen. Aavistelin tehneeni virheen. Otin paljun pohjasta tulpan irti ja vaihdoin vettä hiljalleen puhtaaseen. Mietin voisinko käyttää jotakin muuta öljyä. Mielessä kävi ensimmäiseksi moottoriöljy.  Meillä käytössä olevat Long life-öljyt ovat kuitenkin niin kalliita, että torppasin idean alkuunsa. Onneksi muistin  hellan vieressä toimettomana suuremman osan ajasta seisoskelevat pullot. Kävin hakemassa desin mittaan kirkkaasta muovipullosta rypsi- tai rapsi tai mitä öljyä lienee. Kaadoin mitallisen vauvan kylpyveteen. Öljyisyys tuntui hyvältä ja siinä me sitten pullikoitiin. Lapsi oli liukas kuin palasaippua, mutta pysyi maalivahtitaidoissa harjaantuneissa näpeissäni. Vaihdoin taas veden tiputtamalla paljusta öljyistä vettä pois ja valutin hanasta uutta tilalle. Vauva nauroi kitalaki edellä  ja nautti vesirallista. Täytin paljun piri pintaan ja annoin pojan kellua pitämällä vain kevyesti takaraivolta kiinni estääkseni vauvaa hörppäämästä vettä keuhkoon. Onnellinen pikkumies nukahti selin kelluntaan ja minun rinnassa läikkyi rakkaus enemmän.

Kerroin vaimolleni öljyseikkailusta. Hän pyysi minua mukanaan hoitopöydän luokse josta öljyä alunperin etsin. Olin kolunnut hoitopöydän ylimmäisen osan purnukat aistikkaan sekaisin. Vaimoni osoitti vasemman käden etusormella alaviistoon kuin alleviivatakseen toimettomuuttani. Öljy tökötti polveni korkeudella hoitopöydän alatasolla. En ollut ennen edes huomannut, että pöydässä on alaosa lattian ja hoitotason välissä, vaikka vaipan sieltä otankin jokapäivä.

- No, oisit heti kertonut, näsäviisastelin.

Tätä muisteltuani työmatkapyöräily maistui hymyssä lumelle Suomipopin jatkaessa korvani lypsämistä hihitellen.