Ihmisen silmistä näkee onko karhun kanssa painittu.
Geeniperinnöksi on yksi ystävä saanut sairautta, toinen menestyvän yrityksen ja ylivilkkaan jumalan kuvan itsestään.
Se kaunis silmä sai perinnön ja lapsena kuittasi ne omakseen, murheita miljoonittain.
Murheita isästä. Isänpäiväkortti todisteena maailman parhaudesta, lasinalusena haulikon patruunan vieressä kusilammikossa tiistaina vasta.
Murheita äidistä, viisaasta sielusta. Murheenkruunun sai kaunis silmä pienenä tyttönä, Kruunu kasvatti juuret päähän, kallon läpi. Hallitsi murheita. Oli murheen hallitsija, kuninkaallinen.
Minä ymmärtämätön toisesta divisoonasta kuulin, mutten nähnyt. Kun sitten myöhemmin näin, en kuullut sinusta enää.
Minä sain perinnöksi näkemisen lahjan ja siksi opettelin kuulemisen.
Pyllyn poskia kielelellä kuuraamatta yhtyeen sanoittajasta julkilausun, että ihminen ei tee numeroa itsestään, kirjaimen tekee.
tiistai 23. joulukuuta 2014
maanantai 22. joulukuuta 2014
Näin näin näyn
Risti-istunnassa joulun punaisessa verilammikossa kuolleen naisen pää sylissä. Näin näin näyn.
Martikaisen tekstit ovat usein viimeiseen tavuun saakka pirullisen avoimia tarinoita ja samalla koukuttavia. Tämä kappale on tarjonnut viimeisellä säkeellään kylmät väreet niin levyltä kuin elävänä kuultuna Oulussa Numerobaarissa alkutalvesta.
Työni on usein tarjota apua erilaisiin ja erilaisille ihmisille. Tästä kappaleesta nousee pirullisen tuttu tunne. On usein nähtävissä, että ihminen tarvitsisi apua, mutta ei ole valmis sitä vastaan ottamaan. Helposti tulee olalle kohahdusta ja lakoninen pettymys, että omapa on asiasi ja ei ole minun syyni, ettet omaa hyvääsi ymmärrä.
Katsahdanpas peilistä. Minulle on kynnys pyytää apua isältäni hyllyn asennukseen. En mielelläni anna vaimoni tulla maustamaan ruokaa, jota olen tekemässä. Enkä juuri pidä kritiikistä suolan määrän suhteen.
Kuinka nuori-ihminen elämän solmukohdissa ottaisi heti avosylin vastaan ventovieraalta palvelua, joka on henkilökohtaisempaa ja arkaluonteisempaa kuin yksikään proppu tuulikaapissa tai laakerinlehti haudutuspadassa.
Kenellekään tuskin hyvää tekee Martikaisen kuvaelma miehen kohtalosta.
Silmistä näkee onko ihminen joutunut painimaan karhun kanssa.
Lisään blogiin viiden päivän ajan suomalaisen musiikkikappaleen ja avaan hieman valintaani. Olen kuunnellut Spotifystä musiikkia vuonna 2014 yli 25000 minuuttia, koska kun siellä on paljon minulle.
Martikaisen tekstit ovat usein viimeiseen tavuun saakka pirullisen avoimia tarinoita ja samalla koukuttavia. Tämä kappale on tarjonnut viimeisellä säkeellään kylmät väreet niin levyltä kuin elävänä kuultuna Oulussa Numerobaarissa alkutalvesta.
Työni on usein tarjota apua erilaisiin ja erilaisille ihmisille. Tästä kappaleesta nousee pirullisen tuttu tunne. On usein nähtävissä, että ihminen tarvitsisi apua, mutta ei ole valmis sitä vastaan ottamaan. Helposti tulee olalle kohahdusta ja lakoninen pettymys, että omapa on asiasi ja ei ole minun syyni, ettet omaa hyvääsi ymmärrä.
Katsahdanpas peilistä. Minulle on kynnys pyytää apua isältäni hyllyn asennukseen. En mielelläni anna vaimoni tulla maustamaan ruokaa, jota olen tekemässä. Enkä juuri pidä kritiikistä suolan määrän suhteen.
Kuinka nuori-ihminen elämän solmukohdissa ottaisi heti avosylin vastaan ventovieraalta palvelua, joka on henkilökohtaisempaa ja arkaluonteisempaa kuin yksikään proppu tuulikaapissa tai laakerinlehti haudutuspadassa.
Kenellekään tuskin hyvää tekee Martikaisen kuvaelma miehen kohtalosta.
Silmistä näkee onko ihminen joutunut painimaan karhun kanssa.
Lisään blogiin viiden päivän ajan suomalaisen musiikkikappaleen ja avaan hieman valintaani. Olen kuunnellut Spotifystä musiikkia vuonna 2014 yli 25000 minuuttia, koska kun siellä on paljon minulle.
Ihan hyvä minusta on tullut
Toivon, että voit olla varma, että minä pärjään. Voitko nähdä minua?
Minulla on ihmissuhteita joissa haluan, että toisen ei tarvitse kantaa huolta minusta. Rakas ihminen on kantanut, kasvattanut ja antanut hellyyden olla välittämisen välineenä. Se ei ole pelkästään riittänyt. Tämä on antanut hyviä askelmia kasvaa minuksi.
Ihan hyväksi minuksi.
Ihan hyväksi minuksi.
Edesmenneestä ei ole hyvä syytä puhua huonoja asioita. Kun rakas on mennyt pois on ehkä viisautta nähdä hänet ilman kuoleman pyhyyttä, jumalointia. Pahaa minä en silti halua puhua tai edes muistella, koska olen mallioppijaputkiaivomies. Haluan muistaa kahvin tuoksuisen hengityksen, pöytäliinan alta kurkistelun ja Kuomat väärässä jalassa. Minä olen ottanut mallia. Sen minä toivoisin, että näet sinun näkevän,
Ilman sarvia ja hampaita.
Ilman sarvia ja hampaita.
Lisään blogiin viiden päivän ajan suomalaisen musiikkikappaleen ja avaan hieman valintaani. Olen kuunnellut Spotifystä musiikkia vuonna 2014 yli 25000 minuuttia, koska kun siellä on paljon minulle.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)