keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Terveys, lapset ja läheiset eivät ole tärkeintä elämässä

Elämässä tärkeintä ei ole terveys.

Juokseminen piristää, ajatusten hölkätessä viisastuu. Näinä päivinä pienellä ajatusspurtilla saa tunnistettua tunteitaan ilman suurta vaivaa. Jokainen tunne on pian tunnistettu, tunnustettu.

Tärkeintä elämässä ei ole mielenterveys

Seuraavaksi ajatusten juoksussa viestikapulan nappaa harkinta-aika tunnustusten ääneen sanoittamisesta. Annanko tulla kaiken, suodattamatta? No, enhän kyllä anna. On otettava huomioon paljon, mielellään kaikki. Eettisen taekwondon sanoittamisesta häviävät ensin negatiiviset tunteet, joilla ei ole merkitystä onnellisuuteen. Kalliimpi auto yksinäisen kaljupään ohjastama perheparkissa. En kerro hänelle hänen tavastaan olla mulkku. Rakastan kantaa poikavauvaa sylissäni. Saan kantaa häntä pitempään kaljupään ansiosta. En kerro hänelle tätä positiivista ajatusta. Vittuiluna pitäisi vittuilun päälle.

Tärkeintä elämässä eivät ole terveet lapset.

Kerronko naistyökaverille hänen klassisen kauniit kasvon piirteet? Enhän kyllä kerro sitäkään. Rekalla saattaisi hänen miehensä ajaa minun, kahden poikalapsen isän päälle. Vaimo kotona miettisi ääneen miksi menet semmoista toiselle naiselle kertomaan. Varmaan auttaisi selitys, että ajattelin hänelle tulevan hyvä mieli. Yhdessä olisivat tyytyväisiä ainakin hetken, klassisen kauniit kasvot vaimokseen saanut mies ja vaimoni. Casanovan vahingossa nainut petetty nainen, kun Scanian lokasuojassa pyörisi kaksilahkeinen.

Tärkeintä elämässä eivät ole hyvinvoivat ihmiset ympärillä

Velloo tunnistettuja tunteita laidasta laitaan. Kerronko päivittäin kuinka paljon rakastan ja kerronko kuinka todella voin? Voinko kertoa miltä nainen sovituskopista tullessaan todella näyttää? Otan huomioon verbaalisen kyvykkyyteni ja vastaus on selviö. Voinko kertoa kuinka mieltynyt olen erilaisiin tilanteisiin, ihmisiin? Ehken, ehkä kai. En silti voi paljastua koskaan kuinka tarkkaan olen tilannetta puhki tuijottanut. En koskaan kerro kuinka paljon pidän ajoituksesta katsoa silmiin. Harkitsen voinko kertoa hyvistä sanavalinnoista, avoimuudesta tai luottamuksesta seuranneesta liikutuksesta. En kerro kuinka pidän miellyttävien ihmisten tavasta olla ihminen. Enkä kerro arvoistani, koska kertominen ei sovi arvoihini. Enkä voi kertoa kuinka kertomatta jättäminen tuntuu hyvältä, parhaimmalta. En silläkään uhalla, että minut ymmärretään oikein. Uhkaisi onnellisuutta.

Tärkeintä elämässä ei ole tehdä aina oikein

Lapsesta on helppo lukea onnellisuus ja mikä hänestä onnellisen tekee. Mies, kaksilahkeinen mielletään stereotyyppisesti lapselliseksi. Minulle tämä kelpaa, sillä jos tuntee, osaa lukea, rivien välitkin, sanat ovat vain päättötodistus. Päättötodistus tulee antaa vain hieman useammin kuin suvivirsi ja hoosianna koulussa lauletaan.

Kaksilahkeinen, mies, ilman sanoja pyytää mahdotonta. Lue minun juoksemista. Se tekee minut onnelliseksi,


sillä

elämässä tärkeintä on onnellisuus.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti