maanantai 18. maaliskuuta 2013

Pihistelemällä tuttia

Minulla on sylivauva ja olen ylpeä siitä. En kasvata vauvaa pihistelemällä tuttia. Suukottelen poikieni kanssa. Halaan äitiäni, isääni ja isoveljeäni. Kerron usein rakastavani heitä. Uskon, että syliä ja hellyyttä ei ole koskaan liikaa. Kasvattaa itsetuntoa kun kokee olevansa rakastettu. Olen ylpeä lapsistani. Ylpeä siksikin, että he muistuttavat minun luonteeni piirteitä, joita itsessäni arvostan. En hauku tai syyllistä lasta tämän rikottua ruoka-astioita. Häntä harmittaa se jo valmiiksi. Olen ankara rajoista ja sovituista asioista. Pidän lupaukseni lapsia kohtaan vaikka tv:stä tulee Kärppien viimeinen ottelu.
Haluan kasvattaa poikiani siten, että en halua pettyä tai tulla loukatuksi. Meillä riidellään joskus kovaa.  Kasvattavinta meille on ollut ymmärtää miksi näin on käynyt. 




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti