Talkkeri

Monessa lapsellisessa taloudessa taistellaan tietokoneen käytöstä, pelaamisesta ja niiden rajoista. Syvä rintaääneni perustuu kotona asuvan 11-vuotiaan varhaisteinin kanssa touhuamisesta ja 10 vuoden työkokemuksesta kasvatusalan töistä.
En halua demonisoida tai pitää tietokonetta ja pelaamista pahana asiana. Mediataidot, tietokoneen ja konsoli- ja verkkopelaamisen hallinta kertovat 2013-luvulla sivistyksestä. Minun lapsuudessa sivistyksestä kertoivat esimerkiksi teitittelemisen taito ja kyky ottaa lakki päästä sisällä. Tänä päivänä vaatimistaso on ehkä hivenen noussut. Tämän huomioon ottaen uskallan silti rinta kaarella väittää, että elämä ja perimmäiset minuutta vahvistavat positiiviset kokemukset asuvat ns. datamaailman ulkopuolella. Fyysinen väsymys, uppoutuminen erilaisiin luoviin konkreettisiin tekoihin verkkomaailman ulkopuolella auttavat positiivisen minäkuvan kasvamisessa. Positiiviset kokemukset nuorena kasvattavat varmimmin kohti vakaata, vahvaa ja tervettä aikuisuutta. Väite perustuu varmasti johonkin tutkimukseenkin, mutta ennen kaikkea se perustuu arkijärkeen.

Konkreettsia tekoja, jotka jaan mielelläni:

1.) Peliaika on päätetty yhdessä viisaan nuoren kanssa. Päätös oli 6h/vko. Lähdin sopimaan aikaa täysin avoimesti. Ehdotus kuudesta tunnista viikossa tuli pojalta. Ehdotin kuuden tunnin jakamista kahteen osaan, konsolipelaamiseen ja verkkopelaamiseen tietokoneella. Tämä toimii ja poika on pihistellyt viikolla pelaamista viikonloppuun.

2.) Koukuttava ja minusta nerokas peli Minecraft on vienyt pojan sydämen ja järjenkin hetkittäin. Pelin hinta on muistaakseni 20e . Tämä on maksettava luottokortilla verkossa. Rekisteröintivaiheessa kannattaa lapsen/nuoren käyttäjä perustaa vanhemman sähköpostin alle. Näin tilin salasanaa ja muita asetuksia voi muuttaa itse. Kun salasanan muuttaa aika-ajoin pelin pelaaminen esim. kavereiden luona ei onnistu. Lieveilmiönä poika ei edes kehtaa kokeilla pelata salaa kavereiden luona peliä, koska salasanan voi joutua kysymymään pahalta mieheltä, joka asuu samassa osoitteessa.

3.) Facebook. Siinä on ikäraja. Tarviiko enempää perustella? Annatko lapsesi kiinnittää kuvia itsestään kauppakeskuksen seinään, entä kavereista? Jos vastaat et niin rajojen veto facebookin tuntuu perustellummalta. Opettele käyttämään järkevästi ko. palvelua ensin itse. Jos lasta kiukuttaa rajoittaminen ja puuttuminen niin tee siitä mahdollista...

4.) Kotona riittää yksi tietokone perheen yhteisessä käytössä olohuoneessa. Enempää ei saa tarvita.

5.) Kerro rehellisesti lapselle miksi olet lapsen mielestä niin vitun stalkkeri. Saattaa tulevaisuudessa ehkä helpottaa selittämistä esimerkiksi kotiintuloajoista. Nuorikko muistaa, että nuo stalkkerit on tehneet tuota aina.

6.) Kerro myös se, että vastuu siitä pelaako, juoko, polttaako tai tekeekö muuta kasvattajien arvojen vastaista on aina viime kädessä untuvikolla itsellään.

7.) KUN nuori tekee väärin kasvattajiensa arvoja kohtaan, syli on pidettävä auki ja rakkauden tunnustukset tulevat silloin enemmän tarpeeseen kuin ehkä koskaan ennen.

Tässä aiheen nopeat tällä kertaa. Otsikkoa pitää selittää, että stalkkaamisen lisäksi pikkuvauvan pylly pölisee talkkia, koska isi osaa...